Kategoria-arkistot luokatonta

uutta pukkaa

Totuttelen tässä uuteen alustaan. Vielä en ole ihan varma, onko tämä nyt Se Juttu, vai palaanko Blogsomen hellään huomaan. Toin vanhat postaukset tänne WordPressiinkin ja koitin saada linkitykset jne. korjattua viittaamaan oikein. Mikäli löydätte rikkinäisiä linkkejä tai kuvattomia kuvia, ilmoitelkaa vaikka tämän postauksen kommenteissa, niin koitan korjailla niitä joutessani. Hassuahan se on tehdä kamala homma, vaikkei ole vielä edes varma, että jääkö tänne, mutta minä en oikein kestä mitään puolittain tehtyjä juttuja…

päässä soi, osa 20

"Sua vain yli kaiken mä rakastan,
Sinä taivaani päällä maan.
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis’ kun katsoa saan.
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis’ kun katsoa saan.

Ylin riemuni oot mitä toivoisin,
Sä kun istut mun rinnallain.
Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,
Olet onneni, unelmain.

Oi sallithan että mä suutelen
Sinisilmiäs, armahain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
Kuvas seuraa mun matkallain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
Kuvas seuraa mun matkallain.

Ylin riemuni oot mitä toivoisin,
Sä kun istut mun rinnallain.
Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,
Olet onneni, unelmain.

Sua vain yli kaiken mä rakastan,
Sinä taivaani päällä maan.
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis’ kun katsoa saan.
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis’ kun katsoa saan."

-Leif Wager: Romanssi-

päässä soi, osa 19

"Tää ei ole ranta viimeinen, eikä loppu ihmisen
Tää on kahden juttu katkollaan
Eikä tästä historiaa saa
Kovin suurta kirjoittaa
Mut se sydämiimme painetaan

Ehkä joskus jälkeen kaiken tän
Löytyy syitä enemmän

refrain:
Kun aika on tai muuten vaan
Tulee levottomat tuulet noutamaan
Ja ne vie minut mukanaan
En onneton oo kokonaan
Mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan
Enää hetken luonas olla saan

Tää ei ole sonetti tai muu
Rakastavaisten täysikuu
Tää on avain eri osoitteen
Elämää ei tästä millään saa
Elokuvaa suurempaa
Ehkä yhden kuvan haalenneen

Vielä joskus jälkeen kaiken tän
Löytyy syitä enemmän

refrain

Ei tästä saa sen suurempaa
Se riittää, kun me muistetaan

Taas aika on ja muuten vaan
Tulee levottomat tuulet noutamaan
Ja ne vie minut mukanaan
En onneton oo kokonaan
Mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan
Enää hetken luonas olla saan."

-Disco: Levottomat tuulet-

päässä soi, osa 18

”Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie…

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie,
Joka yhdessä maahan muurattiin.
Teimme tien päähän talon niin sievän,
Joka yhdessä yössä maalattiin,
Johon yritin tehdä kotini.

refrain:
Anna mun mennä.
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan,
En henkeä saa.
Anna mun mennä,
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan.
Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä.

Ymmärrän, jos
En anteeksi saa,
Mut en tässä voi olla kauempaa.
Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie,
Liikaa sen piikit pistelee.
Nyt luovuttaisin avaimen.

refrain

(Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä)

Kadun mä ehkä tätä joku päivä,
Tien varresta itseni löydän.
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä,
Mut kulta, mun täytyy vaan mennä,
Mun koti ei oo täällä.
(Mun koti ei oo täällä)

refrain

Mun koti ei oo täällä. (5x)”

-Chisu: Mun koti ei oo täällä-

no more ’i love you’s’

Rikoin eilen jotain, jotain mikä kesti lähes seitsemän vuotta. PK otti asian yllättävän hyvin, ei hysteeristä itkua, ei ripustautumista, ei anelua. En tiedä, olisivatko nuo olleet kuitenkin parempi reaktio – ainakin paljon pkmaisempi – kuin se määrätön itsehillintä ja urheus, millä PK uutisen otti vastaan. Sanoin sille, että se on tässä viimeisessä vuodessa kasvanut ihmisenä enemmän kuin aiemmissa kuudessa yhteensä ja tarkoitin joka sanaa. Toivon PKlle totisesti ’kaikkea hyvää’, se on sen ansainnut.

yylle

Ikävä. Se tulee yllättäin, pienistä asioista, ajatuksen murusista, mielikuvista jotka haluaa säilyttää, muistoista joita ei edes haluaisi muistaa. Tulee ja kasvaa, vie mennessään palauttaakseen puolittaisena, jättää osan minusta omille rannoilleen huuhdottavaksi. Ikävä tulee eikä siitä ole edes kauaa kun suudeltiin heiheit, jätettiin toisemme toistemme huulille. Ikävä vain on, on vaikka olisin lähempänä kuin koskaan, ainoa, olemassaoleva. Tuntuu etten saa tarpeekseni sinusta, sinusta juuri sellaisena kuin olet. Ihmisenä, joka ei tarvitse attribuutteja.