ei se vaan ole niin

Olemme joskus Yn kanssa keskustelleet rakkaudesta ja siitä, onko se tahdon asia vai ei. Olin jo silloin sitä mieltä, että se ei ole tahdon asia, jotain joka on päätettävissä, mutta en osannut perustella sitä. Tänä aamuna sen tajusin, sen perustelun, kun katselin aamuhuista Ytä ja mietin, kuinka paljon sitä rakastankaan, vaikka yhteistä oloa ja eloa on takana jo useita vuosia.

Tahtominen on mulle tietoista toimintaa, tunnetta taas ei voi pakottaa. Rakkaus ei ole jotain joka tulee tahtomalla, jotain joka päätetään tietoisesti aamulla, että tänäänkin minä rakastan. Rakkauden eteen voi ja pitääkin tehdä ”töitä” ottamalla toinen huomioon, kunnioittamalla ja arvostamalla toista, läheisyyttä ylläpitämällä ja  vastavuoroisuudella – ne ovat tahdon asia.

Rakkaus sen sijaan on. Se vain on. Sitä ei voi tahtomalla pakottaa olemaan, mutta se ei häviä pienestä riidasta, jos se kuolee, se kuolee hitaasti pois – joskus pitäen suurempaa ääntä, joskus taas ihan hiljaa. Ja se kuolee, jos sitä ei pidä yllä tekemällä niitä ”töitä”. En voi mennä peilin eteen ja sanoa itselleni, että tänään minä tahdon rakastaa, tänään minä rakastan, tänään minun pitää rakastaa. Jos rakkaus on kuollut, sitä ei voi pakottaa tahtomalla vaikka kuinka. Yhdessä olemista voi päättää toki jatkaa syystä tai toisesta, mutta tunne ei tule vain päättämällä, että nyt rakastan oli mikä oli.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s