en ny sanois

Vaihteeksi on taas jotenkin epämääräinen olo. Epäviehko jotenkin, plain old me, vanha valas. En tiedä, mitä tällekin voisi tehdä, kroppa ei tunnu omalle, en tiedä kenen se on. Toivon juoksemisen auttavan, vaikka sekin tuntuu aika tuskaiselle välillä – ei tietoakaan siitä rytmistä ja jouhevuudesta, mitä vielä vuosi sitten oli.

En oikein tiedä, mitä kaipaan, nyt on jotenkin matalalentoa ja pelkään joko putoavani maahan tai törmääväni puuhun tai jotain, kun noste ei riitä. Varsinaisesti ei väsytä, nuuduttaa vain,  mutta on jotenkin mitäänsanomaton olo. Lomaa odotellessa, ehkä lepo korjaa. Kelitkin voisi vähän parantua…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s