vissiin liian tuttu

Taidan olla Yylle jo liian tuttu. Hyvähän se toisaalta on, ettei sen enää tarvitse sensuroida puheitaan, tunteitaan, olemisiaan jne., eikä enää pidä olla koko ajan ”kivaa”, vaan voi näyttää ja sanoa just sen, mille tuntuu – mutta toisaalta on olemassa myös sellaiset asiat kuin käytöstavat ja yleinen kohteliaisuus. Ei sillä, ei Y ole epäkohtelias, pikemminkin päinvastoin, mutta saattaa mun seurassa vaan reagoida ”todellisemmin” tai ”tunnetta vastaavammin”, kuin jonkun toisen seurassa.

Joskus se vaan tuntuu epäreilulle, että jos joku toinen istahtaa kyselemättä pöydän viereen puhumaan mistälie kesken tärkeiden töiden, niin ne tärkeät työt keskeytetään ja kuunnellaan enemmän kuin kohteliaasti ja aletaan jopa keskustelemaan ko. henkilön kanssa. Minä taas jos kysymättä teen vastaavaa, niin katse nostetaan hidastetun tuskaisasti, huokaistaan, pyöräytetään silmiä ja tokaistaan harmistuneesti: ”No mitä?”

Koitan ottaa tuon reaktion tietynlaisena kunnianosoituksena siitä, että mulle ei tarvitse näytellä. Mutta ei se siitä huolimatta hyvälle tunnu. Sanoisi sitten edes suoraan, että kun sulle voi näyttää miltä tuntuu, eikä koittaisi selitellä, että kyllä hän kaikille pyörittelisi silmiään, jos tekisivät samoin kuin minä (ie. vika on minussa, kun keskeytän, enkä tajua, että tärkeitä tekee hän). No, tekeväthän ne, vaan eipä pyörähdä silmä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s