terapian tarpeessa

Menen pariterapiaan – äitini kanssa. Me emme vain yksinkertaisesti osaa puhua toisillemme, emme kommunikoida millään tavalla. Hyvääpäivääkirvesvartta-keskustelut kyllä onnistuvat noin viiden minuutin ajan, mutta sen pidempään en halua hänen kanssaan puhua, koska tulee vain niin valtavan paha mieli ihmiselle siitä.

Viimeisin episodi sitten kirvoitti yhteisen päätöksen terapiasta. Äitini kirjoittaa elämäkertaansa, muistelmiaan, mitä lie vastaavaa, ja tapa, jolla hän kuvaa minua ja minun elämääni siinä, sai minut heittämään tuplavoltin taaksepäin kerien. Hän kuvaa minut häikäilemättömäksi hyväksikäyttäjäksi, itsekkääksi, lapsiaan laiminlyöväksi ihmiseksi, joka ajattelee vain omaa napaansa ja vie vanhojen ihmisten viimeisetkin pennoset. Minun todellisuuteni näistä asioista on hyvinkin erilainen…

Lisäksi äidilläni on sangen valikoiva muisti: hän muistaa asiat aina itselleen parhain päin ja jos on tapahtunut jokin moka, niin hän ei missään nimessä ole ollut se, jonka takia se on tapahtunut (joku oppineempi voisi väittää moista toimintaa kognitiiviseksi dissonanssiksi). Hän joko ”unohtaa” asian tai vierittää tapahtuneen jonkun muun syyksi. Itsensä hän kuvaa hyvin mielellään uhriksi ja marttyyriksi, joka kaikkensa antaa, mutta kiittämättömät eivät anna mitään takaisin. Todellisuudessa hän haluaa kontrolloida kaikkia ja kaikkea, ja sen mitä hän antaa, hän vaatii kiitoksina tuhatkertaisesti takaisin. Muut eivät varmasti pääse vahingossakaan unohtamaan, että hän on joskus jotain tehnyt heidän hyväkseen.

Minä en suostu ottamaan roiston roolia tässä näytelmässä, siksi haluan puolueettoman osapuolen läsnäollessa kertoa oman versioni asioista. Luonnollisesti toivon, että äitini ottaisi onkeensa ja edes yrittäisi katsoa asioita myös minun näkökulmastani, tosin historian valossa en odota enkä oleta, että äitini ymmärtää ikinä minun kantaani (se voi olla liikaa pyydetty), mutta ainakin olen saanut sanoa sanottavani. Jos hän ei ymmärrä (tai halua ymmärtää), niin minun ei sitten tarvitse olla enää tekemisissä oman pesän likaajan kanssa. Ainakin olen yrittänyt.

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “terapian tarpeessa

  1. Paluuviite: on se auttanut | harmaata massaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s