veri on vettä sakeampaa

Kyllähän se vanha sanonta pitää paikkaansa, se on huomattu aika moneen otteeseen ihan noin niinkuin elämän aikana eri yhteyksissä. Mä taidan olla se kummajainen, kun mä en ole mitenkään erityisen perhe- tai sukurakas niin, että pitäisi automaattisesti perhettä tai sukua tärkeimpänä ja sellaisena joka aina menee muusta "ohitse". Useimmat ihmiset ovat niitä, joille perhe ja suku ovat etusijalla – ja perhe / suku käsitettynä nimenomaan juuri lapsuudenperheenä ja sinä sukuna, erotuksena siis aikuisuuden perheeseen, joka muodostetaan jonkun toisen, "vieraan", aikuisen ihmisen kanssa.

Paljon aina kauniita sanoja kuulee siitä, kuinka se "vieras" aikuinen, se kumppani, on tärkein ja kaikkein rakkain ja ainoa maailmassa, mutta jos sillä lapsuudenperheellä on jotain, isoa tai pientä huolta, murhetta tai asiaa, niin kyllä sen puoleen aina käännytään, oli jotain kesken kumppanin kanssa tai ei. Ja näin sen kai pitäisi ollakin, sehän on se perhe, josta on lähtöisin, jonka osa on aina ja ikuisesti ja jonka kanssa on elämänsä tärkeimmät vuodet viettänyt. En minä vastaan pullikoi, vaikka itse olenkin toisenlainen, kunhan vain totesin huomioni ääneen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s