non-l’orealist

Meillä on töissä palkitsemisjärjestelmä, jossa voi saada yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, jos joku sitä sinulle annettavaksi ehdottaa ja esimies on vielä samaa mieltä. Olen ehdottanut tuota muutamalle työtoverille ja tiedän vain yhden tapauksen, jossa esimies on torpannut ehdotuksen useampaan kertaan. Mutta se johtui kyllä vain ja ainoastaan siitä, että ko. esimies on kokovartalomulkku, joka ei kestä sitä, että kukaan hänen alaisensa olisi fiksumpi kuin hän (vaikka suurin osa kyllä ehkä jopa on…) tai esittäisi eriäviä mielipiteitä – tai, herra paratkoon, kehittämisehdotuksia. Mutta noin muuten ehdotukset ovat minun tietääkseni menneet läpi, ja myös sellaiset, jotka eivät imo ansaitsisi saada edes puolikasta hyvää (ainakaan työansioidensa perusteella), ovat noita saaneet – jotkut jopa useampaan kertaan.

Kaikki, jotka moisen "kunnian" ovat minun ehdotukseni johdosta saaneet, ovat olleet otettuja, että heitä on ehdotettu ja kiitelleet, kun olen ollut alkuunpaneva moottori moisen saamiseen. Kukaan ei silti ole ehdottanut minulle moista "tunnustusta". Ei sillä, ei tämä mitään vaihdannaistaloutta toki ole, eikä minun ihmisarvoni riipu siitä, saanko moisen "palkinnon" vai en, mutta kyllähän se makialta toki maistuisi minunkin sielussani, jos joku huomaisi, että minäkin teen työni hyvin. Vaan voihan toki olla niinkin, että ehdotettu on, mutta esimies ei ole ollut samaa mieltä työpanoksen arvosta.

Pas de L’Oreal: Because you’re (not) worth it. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s