sukkain väreistä

Luin tässä taannoin melko hyvän artikkelin mustasukkaisuudesta. Artikkelissa sanottiin, että mustasukkaisuus johtuu mustasukkaisen osapuolen epävarmuudesta ja omistushalusta, itsekkyydestäkin siinä taidettiin puhua jotain. Minä myönnän olevani mustasukkainen. Myönnän myös sen, että olen hyvin epävarma ja tunnistan, että suuri osa mustasukkaisuudestani kumpuaa juuri tuosta epävarmuudesta: entä jos minä en riitäkään, jos löytyykin joku parempi.

Olen koittanut työstää mustasukkaisuuttani ja mielestäni olen onnistunut siinä, voisin jopa sanoa, hyvin (kukas kissan hännän nostaa ellei perverssi omistaja?). Edelleen tunnen mustasukkaisuuden tunteita, mutta yhä enenevässä määrin pystyn pitämään ne sisälläni enkä anna niiden purskahtaa pintaan. Joskus tosin kun Y on hippaamassa ja jos mulla on hyvin hylätty ja ’kaikilla muilla on kivaa, minä vain olen jäänyt yksin’ -olo, niin saatan lähettää Ylle katkeransävyisen viestin tai olla vastaamatta sille, kun se laittaa mulle viestiä – en vain osaa olla riemuisa sen puolesta, ihan kuin se olisi minulta pois, että sillä on kivaa. Mutta tätäkin nykyään vähemmän kuin ennen, onneksi.

Sitä kuitenkin olen pohtinut tuon artikkelin jälkeen, että kyllä minulla siihen tietynlaiseen mustasukkaisuuteen sisältyy se toisesta välittäminen, se että kiinnostaa missä se on ja kenen kanssa ja mitä se tekee. Minä assosioin sen tunteen mustasukkaisuudeksi, kateudeksi jollain tapaa, ehkä jollakulla toisella on sille tunteelle jokin toinen nimi. Mutta mustasukkaisuutena se noissa tilanteissa purkautuu, vaikka tarkoitus olisikin välittää. Minä vain olen rakennettu niin, että minä tunnen melko vahvasti äärilaidasta toiseen – jos ei tunnu millekään tai on ihan sama", missä se toinen on tai menee, niin en minä koe kyllä kovin paljon välittäväni siitä ihmisestä.

Tajusin juuri, että mun ajatusmaailmassa on vähän sama tämän mustasukkaisuuden kuin ikävänkin kanssa: olen sitä mieltä, että sitä ikävöi, mitä rakastaa – mitä enemmän, sitä enemmän. Eihän ne toki suoraan korreloi, mutta jos "rakastaan" ei ikinä ikävöi, niin eikö se ihminen ole silloin aika se ja sama? Mustasukkaisuuden kanssa minulla on vähän sama ajatus eli jos olen mustasukkainen, välitän. Toki nyt pitää sitten erottaa sairaalloinen mustasukkaisuus, jossa pyritään kontrolloimaan toista ja alistetaan toinen kokonaan sen mustasukkaisen osapuolen oikkuihin. Mutta kyllä minä itse ainakin olen ihan henkilökohtaisessa elämässäni huomannut sen, että jos se kumppani ei ole tippaakaan mustasukkainen tai edes kiinnostunut missä olen ja kenen kanssa ja koska tulen kotiin (vai tulenko ollenkaan), niin tulee väkisinkin olo, että eipä se paljoa välitä.

Ja onhan se toki imartelevaakin, jos toinen on sitä mieltä, että ’Mine!’ – silleen hyvällä tapaa. 😉

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “sukkain väreistä

  1. No juurikin näin: ”jos se kumppani ei ole tippaakaan mustasukkainen tai edes kiinnostunut missä olen ja kenen kanssa ja koska tulen kotiin (vai tulenko ollenkaan), niin tulee väkisinkin olo, että eipä se paljoa välitä.” Mm. siihen kaatui yksi ihmissuhde tässä taannoin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s