on/off

Olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen – jälleen kerran – että määrittelen itseni ihan liikaa ulkoaohjautuvasti. Aamulla sanoin Yylle hyvää työpäivää ja lähdin omiin hommiini tuntien kummallista levottomuutta ja epävarmuutta. Mietin tuota tunnetta ja tulin tulokseen, että osa siitä on varmasti tätä pitkän lähellepääsynäkemättömyyden tuomaa, mutta osa siitä saattaa johtua, hassua kyllä, tuosta sormuksesta.

Samalla kun sormus naisella on miehille turn off, se voi hyvinkin miehen sormessa vilkkuessaan olla joillekin naisille kutsu yrittää parhaansa. Jotenkin nyt olen alkanut kokea jonkinlaisena uhkana Yyn simpsakat, kauniit ja hyväkroppaiset naispuoliset työkaverit, jotka on kaikenlisäksi vielä "tosi mukavia" ja kivoja. Tunnen itseni epävarmaksi, koska määrittelen itseni ja oman hyväksyttävyyteni ihmisten keskuudessa muiden (miesten) mielipiteiden ja huomioiden perusteella ja sormus saa aikaan epävarmuutta omasta viehättävyydestä (ihan kuin sitä joskus olisi edes ollut…), kuka nyt näkyvästi varattua naista edes vilkaisisi. (Jostain kumman syystä mielen päällä ovat tällä hetkellä myös sellaiset naiset, joista ei tarvitsisi käsittääkseni huolta kantaa – mutta tämän lasken kyllä johtuvaksi historiasta ja tuosta viime aikoihin verrattuna pitkästä erosta.)

Painotettakoon tässä, että Y ei ole sanallakaan tai eleelläkään osoittanut muuta kuin kaverillista kiinnostusta näihin työkavereihinsa tai muihin naisiin (tunteahan saa toki mitä vain, siitä en edes kysele, kunhan teot pysyvät siellä missä niiden kuuluukin…), ja hän on kymppi plussan arvoisesti jaksanut sanallisesti mua silitellä tänäkin aikana ja olen niin kovin kovin mielelläni Yylle kihlattu. Ihan oman pään sisällä on tämä ja pitäisi löytää jostain se langanpää, josta tätä lähtisi purkamaan itselleen, koska silloin kun olemme yhdessäyhdessä Yn kanssa, tällaista ongelmaa ei mun päässäni ole, vaan olen vilpittömästi enemmän kuin iloinen, onnellinen ja ylpeä siitä, että minulla on rinnallani sellainen mies kuin Y.

 

Edit: Ehkä tämä liittyy jollain tavalla myös siihen "tunnustuksentarpeeseen" – siihen että Yn sormusta ei ole käsittääkseni kovin moni edes huomannut, mutta minun on. Ihan kuin olisi vain puolittain kihloissa eli puolittain "pois markkinoilta" (kamalan kapitalistisesti ajateltu – ehkä meissä jokaisessa asuu pieni porvari).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s