thieves, thieves, beggars and thieves

Mikähän siinä on, että kaikki muut tuntuu saavan elämässään aikaan yhtä sun toista ja niiden aika riittää ties mihin, mutta mulla ei riitä. Mistä ihmiset repivät sitä kuuluisaa "aikaa itselle"? Minusta tuntuu, että minä ravaan muidenkin asioilla sekä töissä että vapaa-ajalla, että muut ehtii harrastaa ja elää omaa elämäänsä niinkuin haluavat, ja tuntuu että sitä minulta odotetaankin.

Eilen illalla tulin kotiin vähän ennen kahdeksaa, juoksin töiden jälkeen koko iltapäivän asioilla, kastelemassa mitälie kukkia, vaihtamassa pieleenmenneitä joululahjoja (en edes siis omiani, vaan pentusen), ruokakaupassa, edestakaisin sitä sun tätä. Mietin, että milloinkahan minä ehtisin jonnekin harrastukseen, johonkin Ihan Omaan Juttuun, edes tunniksi viikossa – kun tulee kotiin myöhään illalla, ei enää jaksa edes ajatella esim. kävelylenkille lähtemistä. Hyvähän se on toisten sanoa, että "olisi tosi kiva, jos kävisit vaikka reeneissä tai salilla", mutta millä vitun ajalla minä sen teen?!? Minä hoidan asioita, että muut saa tehdä mitä ne haluaa! Kuka hoitaisi jotain mun puolestani, ihan itse ja käskemättä, että minä pääsisin joskus jonnekin? En edes muista, milloin olisin itse käynyt jossain harrasteessa – tai no, kerran kävin reeneissä, joskus marraskuun puolellakohan se oli, mutta se olikin sitten se yksi kerta. Edellinen harraste oli Yn kanssa, Yn ehdotuksesta, ja minä lähdin kuuden kerran alkeiskurssille mukaan. Olihan se ihan kivaa toki, mutta ei ollut täysin mun kuppini teetä. Lisäksi alkoi loppuajasta vähän ahdistaa sekin, että siellä "piti" käydä, kun olisi ollut ne kaikki muutkin hommat vielä hoidettavana – niitä kun ei mun puolesta kukaan tehnyt pois sillä aikaa.

No, ehkä minä olen epäreilu. Olihan mulla tässä ihan kokonaiset puolitoista päivää Ihan Omaa Aikaa, peräti jouluaattoiltakuudesta tapaninpäivään kello kahteen. Ja mitä minä tein? Harrastinko? En. Minä lepäsin. Se kun on näköjään valittava joko lepääminen tai harrastaminen, kumpaakin ei voi saada (paitsi ehkä ne muut), jos Ihan Omaa Aikaa on puolitoista päivää vuodessa. Ja nekin jouluna, jolloin mikään harrastepaikka ei ole auki…

 

Edit: Yn kunniaksi on mainittava, että hän ihan itse tarjoutui tulemaan lasten seuraksi joku ilta, että pääsisin vaikka salille tai jotain. Katsotaan nyt sitten, mitä tuo tuo tullessaan, riittääkö sillä aika moiseen, kun silläkin on omat harrasteensa ja menonsa kumminkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s