ahdistusta ja ajatustyötä

Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka kuinka kihlautuminen oli ihana asia ja odotettu ja toivottu juttu, niin silti jokin kumma ahdistuksen ja paniikkikohtauksen välimuoto iski, kun ajatus pääsi aivorungosta tietoisuuteen asti. Reaktio oli "emmä haluu!" ja sitten tuli ahdistus, että kaikki muuttuu kun nyt on ollut niin hyvin ja että en mä halua mitään muutoksia nyt. Sitten kun asiaa ajatteli järjellä (ja ihanaisen Yn kanssa jutteli), niin eihän se mitään mihinkään muuta. Korkeintaan yksi koru tulee lisää, sormus sormeen, ja silti kaikki jatkuu kuten ennenkin. Kukaan ei muuta heti mihinkään ja elämä jatkuu seurustellen ja yhdessä ollen niin kuin tähänkin asti, koska näin on kummastakin hyvä.

Osa minusta ajatteli tuon tajutessaan, että miksi sitten ylipäätään pitää mennä mihinkään kihloihin, kun kerran mikään ei muutu. Että eikö jonkin pitäisi muuttua tai koko hommassa ei ole mitään mieltä. Ja sitten tulin siihen tulokseen, että mitä haittaakaan siitä myöskään on – kyllä minä olen enemmän kuin mielelläni rengastettu Ylle, koska hänen kanssaan joka tapauksessa haluan olla, vaikka sitten sen proosallisen loppuelämäni. Nyt alankin sitten olla innostunutkin koko asiasta, sormusten pohtimisesta ja sellaisesta. ^^

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s