ei ikinä enää!

Minä en enää ikinä muuta. En vaikka pakko olisi, niin en! Sata muuttolaatikkoa (kirjaimellisesti sata), sekalainen kasa jätesäkkejä plus kaikki huonekalut ja muut, mitä ei kumpaankaan ensinmainittuun saanut mahtumaan. Ei ju-ma-lau-ta sitä tavaraa oli! Ja on vieläkin – nythän se pitää sitten vielä purkaakin. Jaksaminen on ollut aika koetuksella, pää ei ole oikein kestänyt mukana tässä ruljanssissa. Uusi koti tuntuu kyllä Kodille, siellä osaa liikkua (mitä nyt meinaan mennä vessan sijasta komeroon, mutta mitä pienistä – kunhan erheensä vaan huomaa tarpeeksi ajoissa…), mutta edelleenkään en oikein osaa käsittää, että todella nyt asun tuolla. Ja etten enää asu siellä missä ennen: vähän on vieläkin sellainen fiilis, kuin olisi ollut jollekin tutulle muuttoapuna ja että olisi jäänyt kyläilemään. Tuntuu hassulta, että vanhassa kodissa huushollaa nyt jotkut ihan muut, mun kodissani, mitä ne siellä tekee?

Vanhan parisuhteen olen jo käsitellyt, mutta ehkä tämä vanha koti pitää vielä päästä hyvästelemään. Onneksi unohtui antaa yksi avain, jos sitä viedessä pääsisi sanomaan talolle oikeasti ’kiitos ja hei’.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s