äärmiselt imeline

Minusta tuntuu, että tämä vitutuksenpoistoblogi alkaa tihkumaan siirappia. 😉 Mutta toisaalta, henkilökohtaisesti olen vain iloinen, että voin niin hyvin, ettei vituta kuin toisinaan ja silloinkin melko ohimenevästi. Ne, jotka eivät kestä, kun valutan tänne runsaalla kädellä hilloa, kreemiä ja sokerikuorrutetta, voivat varsin vapaasti siirtyä lukemaan ihan muita blogeja ja kiusallanikin jatkan hehkuttamista.

Olen varsin vakaasti sitä mieltä, että olen löytänyt melko harvinaislaatuisen miehen. Se puhuu, se pussaa (ja tekee varsin muutakin…), se ajattelee ihan itse ja sillä on ideoita, se uskaltaa sanoa mulle vastaan ja se keskustelee, sillä on mun luonto ja se osaa yllättää silleen sopivasti. Jotenkin se saa mut aina rakastumaan uudelleen, sellaisilla pienillä asioilla, jotka tuntuvat kuin olevan omasta päästäni lähtöisin, mutta en ole vain ehtinyt ajatella niitä vielä.

Päivänä eräänä oli puhetta, josko kävisimme kesällä paikallisessa historiallis-kaupallispainotteisessa turistiattraktiossa ja kysyin, että voisimmeko samalla käydä kävelemässä myös viereisessä puistossa, jonka ohi olin monesti kulkenut, mutta en ollut koskaan itse puistossa käynyt. Y ehdotti heti, että voisimme vaikka käydä siellä piknikillä. Siis kenen normaalin pekonia syövän heteromiehen mieleen tulee puistossa kävelystä ensimmäiseksi mieleen piknikki?! Kysynpähän vaan. Mutta kyllä, oi kyllä, lähden niin mielelläni piknikille.

Huokaus. On se vaan niin ihana. luv

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s