kiva kun on mukavaa

Olen tässä männäviikkoina miettinyt, miten voikin olla näin hyvä olla. Se on hämmästyttänyt mua, vaikka arvelinkin olon kohentuvan PKn poismuuton jälkeen. Mä jaksan, saan aikaiseksi, olen energisempi, jaksavampi, pitkäpinnaisempi, henkisesti vahvempi, voimaantunut ja mitä vielä. Illat menee rauhassa joko lasten kanssa tai ilman, ei ole tarvinnut töllöttää telkkaria passiivisesti ja apaattisesti, on voinut tehdä ihan mitä muuta tahansa. Ei sillä, että PK olisi koskaan pakottanut, tai edes voinut pakottaa, katsomaan telkkaria, mutta koska se itse istui kaikki illat sitä palvomassa ja telkkarin piti olla paraatipaikalla, niin eipä siinä sitten oikein viitsinyt itsekään mihinkään varastoon mennä istumaan siksi aikaa. Lasten kanssa on ollut jopa mukavaa, vaikkei päivät ihan riidoitta tai konflikteitta ole sujuneetkaan, mutta tuntuu että lapset on nekin rentoutuneet, kun en itse ole kireä kuin viulunkieli.

En mä oleta enkä odota, että tämä onni ja autuus jatkuu iänkaiken, mutta nautin nyt siitä niin kauan kuin sitä kestää. 🙂 Minulla on vihdoinkin oma elämä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s