ei oo pakko, jos ei taho

PK ehdotti viikonlopputekemistä lasten kanssa. Sitä ennen se oli ehdottanut yhteistä huonekalukaupassa käyntiä. Mua alkoi ahdistamaan. En ollut edes kahta viikkoa ollut omillani, niin se alkoi jo ripustautumaan siihen samaan tyyliin kuin aikaisemminkin (kuorsatessaan nukkui viikon eri huoneessa ja oli jo palaamassa viereen, kun hän ei oikein osaa nukkua yksin ja kai minä nyt olin jo viikossa oppinut nukahtamaan – not). Aika tiukkasanaisesti jouduin sanomaan, että mua ahdistaa tämä roikkuminen ja PK tietenkin veti herneet henkoseen, että eikö puhuttu, että voidaan olla ihan normisti kavereita ja nähdä tässä välissä ja hän ei sitten enää laisinkaan ehdota näkemisiä, jos kerran ei voi jne. jne. jne. Ei minkäänlaista suhteellisuudentajua.

No, kai se nyt tajusi, kun tosiaan sanoin sille, että ei tunnu hyvälle, haluan ensin opetella tämän oman elämän ja senkin pitäisi ajatella nyt vain itseään ja omaa luontoaan. Ihan turha on sen miettiä, että "sitten kun palataan yhteen niin näytän kuinka olen muuttunut", ennemminkin pitäisi tämä aika käyttää itsetutkiskeluun, että millainen ihminen sieltä sisältä oikeasti löytyykään. Minusta siis.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s