mennyttä ja tulevaa, nyt

PK on ilmeisesti alkanut itsekin ajattelemaan tämän asumuseron lopullisuutta. Ainakin se on ostanut (täysin hyvän runkopatjasängyn tilalle) itselleen sängyn sekä sähköhammasharjan (muutaman kuukauden luulisi käsinkin hampaitaan pesevän, vaikka kuinka olisi sähköiseen harjaan tottunut, jos ajattelee eron olevan vain väliaikaista). Minusta tämä on vain hyvä. Hyvä, että se rakentaa omaa pesää itselleen, ihan omannäköistä, sellaisista tavaroista, joita se itse sinne haluaa jne. Silloin se juurtuu sinne paremmin ja lopullinen päätös on aina vain helpompi.

Eilen äitini kyseli kuulumisiani, oli mukava kirjoittaa sille kerrankin positiivisia asioita, että voin hyvin ja elämä tuntuu helpommalle. Isänikin on pehmennyt ja tuntuu jotenkin huolehtivaisemmalle ja leppoisammalle, eikä niin tuomitsevalle laisinkaan enää. Tänään töihin tullessani ajattelin, että ensimmäisen kerran mun elämässäni musta tuntuu, että mä olen oppinut menneestä, asioista joita olen kohdannut, asioista joita olen tehnyt, kaikesta, ja että mulla on seesteinen ja hyvä olla. En mä osaa sanoa, olenko ’onnellinen’, mutta ’seesteinen’ on hyvä sana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s