orly?

Jokin hetki sitten kirjoitin fiiliksestä, että PK on lakannut kokonaan ajattelemasta. Tämä tunne jatkui ja jatkui, kunnes sitten kakaisin asian ulos, että tältä tuntuu. PK oli ylettömän hämmästynyt ja sanoi, että aivan puskista tuli tämä hänelle, että hänestä meillä on mennyt nyt hyvin… No, puskansa toki kullakin, eipä sillä, mutta kyllä se imo kertoo todella paljon PKstakin jo, että se ei edes huomaa, milloin se lipsahtaa siihen aivottomaan moodiin. Eli ilmeisesti se aivottomuus on se perusolotila ja nyt se vain tsemppaa. Asiasta mainitsemisen jälkeen kun taasen aivot otettiin narikasta ja PK alkoi taas ajattelemaan.

PK on joskus näiden setvimisten alettua sanonut, että hän ei koe, että hyväksyisin hänet sellaisena kuin hän on. Minusta se taas, tuo hyväksytyksi tulemisen tunne, on mitä tärkein parisuhteen säilymisen kannalta ja silloin tuon kuullessani aloin miettimään, mitä voisin asialle tehdä. Ja tänään sitten töihin päin ajellessani mulle valaistui se, etten voi tehdä mitään. Jos se kerran oikeasti on ajatukseton ja tilannetajuton tyhjäpää (kärjistetysti) ja minä en kestä sellaisia, niin silloin ei ole tällä parisuhteella tulevaisuutta. Ei siitäkään mitään tule, että PK joutuu vuositolkulla tsemppaamaan ja olemaan jotakin mitä ei oikeasti ole. Eikä siitä, että se on mitä oikeasti on ja minä nieleskelen ärtymystä mahahaavaksi asti seuraavat vuodet. Joskus sitä vain tajuaa, ettei sittenkään sovi toisen kanssa yhteen, ei ihan niiden perusominaisuuksien tasolla edes.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s