to be continued…

Nyt PK on lakannut ajattelemasta kokonaan. Tai ainakin tekemästä mitään tolkun asioita, omansa toki hoitaa niinkuin tähänkin asti, mutta nämä "yhteiset" tai lapsiin liittyvät jutut vain vähän sinne päin. Mua ärsyttää ihan kympillä puolitiehen tai ajattelematta tehdyt asiat, joita sitten saa perästäpäin kulkea tekemässä loppuun tai korjailemassa. Puolessa ajassa olisi tehnyt itse kerralla kuntoon…

Toisaalta ymmärrän moisen puolivillaisuuden tässä tilanteessa, mutta toisaalta sitten ärsyttää enemmän kuin paljon. Ymmärtäisin täysin, jos tässä olisi totaaliero edessä, ei mitään korjattavaa, kaikki poikki. Ei silloin varmaan kamalasti kiinnostaisikaan enää pistää tikkua ristiin minkään yhteisen arjen eteen tai paljoakaan ajatella muita. Mutta nyt on puhuttu, että asutaan erillään tietty aika ja katsotaan sitten uudestaan… Eikö kuitenkin sitten kannattaisi tsempata "viimeiseen saakka" ja näyttää, että tässä suhteessa on vielä jotain pelastettavaa – jos niin kerran ajattelee (ainakin puheidensa mukaan)?

No, tekeepähän tulevista päätöksistä mulle helpompia, kun (edelleen) tötöilee.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s