damokleen miekka

Olen tänään (ja muulloinkin kyllä) miettinyt sitä, enkö minä vain uskalla antaa PKlle mahdollisuutta. Että jos avaisin mieleni ja ottaisin "muutoksen" vastaan, niin alkaisinko tuntea jotain, näkisinkö kaiken sen hyvän, mitä sillä on antaa (nyt). Parisuhdeterapiassa kysyttiin nimittäin myös sitä, mihin minulla on kiire. Ei mihinkään (koska mitään "vaihtokauppoja" en tee), mutta minä itse en näe reiluna sitä, että riiputtaisin PKn päällä lähdön uhkaa kuin Damokleen miekkaa. Että koko ajan sillä pitäisi olla takaraivossa aate, että saatan koska tahansa sanoa, ettei tästä mitään tulekaan ja että tämä asiaintila jatkuu epämääräisen määrittelemättömän ajan. Ei se ole reilua, ei pidemmän päälle. Siksi haluaisin tehdä sen Päätöksen, saada selville mitä haluan ja mitä aion ja mitä siihen kuuluu, oli se sitten mikä päätös tahansa, niin reilua on saada se aikaan mahdollisimman pian ja myös kertoa se toiselle osapuolelle. Näin minusta. Ja siksi toisinaan ahdistaa, kun ei tiedä, vaikka luultavasti ehkä tietääkin. Ei vaan vielä tiedä tietävänsä, vaikka tietääkin jo. Yksinkertaista? Not.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s