yrityksen puutetta?

Tämän päivän epistola on ollut yrittäminen. Siitä on puhuttu ja sitä on ruodittu, olen sitä miettinyt tykönäni ja tullut siihen tulokseen, että puhtaalta pöydältä aloittaminen on mahdottoman vaikeaa. Minä olen omasta mielestäni yrittänyt tämän parisuhteen eteen niinäkin aikoina, jolloin toinen ei ole ollut kuin vapaamatkustaja. Nyt kun toinen sitten yrittää kaikkensa korjatakseen omaa olemistaan, niin mulla on sellainen olo, että minä en yritä tarpeeksi. Ihan kuin sitä mun aiempaa yrittämistä, työstämistä, jaksamista ja kaikkea muuta ei laskettaisikaan tähän, vaan nyt kun PKta hotsittaa tehdä asioiden eteen jotain, niin ajanlasku alkaakin tästä.

Entäs jos ei kiinnosta? Entäs jos haluaakin laskea sen kaiken työn, mitä siellä vuosien saatossa on itse tehnyt toisen kulkiessa mukana siivellä? Ihan kuin PK nyt yrittäisi tiivistää sen kaiken hukkaamansa ajan pieneen pakettiin ja tarjoilla sen mulle kuin korvauksena siitä menetetystä yhteisestä ajasta, kaikista niistä hetkistä jolloin musta on tuntunut, että mä olen aivan yksin tässä suhteessa. Ja mun pitäisi ottaa se kiitollisuudella vastaan ja jatkaa omaa osuuttani kuin kaikki olisi taas sillä korjattu.

Itse olen vaan sitä mieltä, että ne yrittämiset eivät kohtaa – en minä pummilla tässä matkusta, mutta tuntuu sille, että se, mitä olen aikoinaan tehnyt, ei riitä. Että nyt pitäisi tehdä vielä enemmän. Eikä oikeastaan edes kiinnosta, miksi minun pitäisi nyt, kun toinen ei ole vuosiin pistänyt henkistä rikkaa ristiin tämän suhteen vuoksi. Miksi minun pitäisi nyt? 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s