over the cz

Comfortable zone, mukavuusraja. Sen ylittäminen on joskus niin vaikeaa. Tässä vaiheessa luulen kyllä vaativani PKlta liikoja ainakin suhteessa siihen, mitä itse annan nykyään, mutta toivoahan sitä toki kai voisi. Ihanainen ystäväiseni, joka oli yökylässä, lähti pitkälle kotimatkalleen aikaisin aikaisin aamulla. Noustiin PKn kanssa sitten aamiaiselle hänen kanssaan ja tarkoitus oli mennä sen jälkeen vielä torkulle, kun ystäväiseni on lähtenyt. No, minuapa ei sitten juurikaan enää nukuttanut ja sanoin PKlle, että voisin hetken valvoskella ja sitten vähän ajan päästä koittaa uudestaan unille. Mitä tekee PK? Sanoo ’okei’ ja menee itse nukkumaan, sammuu petiin saman tien kun päänsä tyynyyn iskee.

Eipä siinä mitään, tokihan minä tässä itseksenikin aamun valkenemista ihailen, vaikka olisihan se sitä jonkinlaista kadoksissa olevaa yhteenkuuluvuutta kasvattanut, jos PK olisi vaikka puolisen tuntia jaksanut mun kanssani tässä istuksia. Nyt voisi tietenkin kysyä, että no mikset sitten pyytänyt sitä istuksimaan, kai se olisi siinä tapauksessa valvonutkin, mutta tässä sitten astuu kehiin se mukavuusraja. Minä en viitsi pyytää toista venyttämään sitä, jos toinen ei oma-aloitteisesti sitä ehdota. Tiedän kuinka uninen PK ylipäätään on, joten minusta olisi epäkohteliasta sanoa, että ’josko et menisikään nukkumaan vaan valvoskelisit kanssani, kun mua ei nukuta’. Ja sitäpaitsi tiedän, että olisi se suostunut, mutta sen valvomisen kanssa olisi ollut vähän niin ja näin, ts. se olisi pilkkinyt tuossa vieressä, haukotellut ja katsellut kelloa – kun se ei kerran tule omasta halusta / ajatuksesta, niin ei siihen ole motivaatiota. Siihenkään.

Jos taas PK olisi itse hoksannut, että ’no tuota ei nukuta, ehkä minä voin tässä sen seurana hetken olla, kyllä mä sen verran hereillä pysyn’, niin silloin sillä olisi ollut sitä motivaatiota ja se olisi oikeasti siinä kukkunutkin sen hetken, että muakin olisi alkanut nukuttamaan. Ja silloin hän itse olisi venyttänyt sitä mukavuusrajaansa, en minä "väkisin". Itselle kun on vaan luontaista ajatella muiden mukavuutta jopa omani kustannuksella, mutta tuntuu että mua sitten ei kovinkaan helposti ajatella vastavuoroisesti – oma napa on loppuviimeen kuitenkin aina lähinnä. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s