aivokuollut seksuaalisuus

Olen tullut tässä pohdinnoissani siihen tulokseen, että voisin varmaan elää loppuelämäni ilman seksiä, niin paljon kuin siitä muuten pidänkin. Kun menee aikaa ilman seksiä, sitä lakkaa ajattelemasta, sitä lakkaa tuntemasta, sitä lakkaa haluamasta, sanalla sanoen ei tee edes mieli, ja loppuviimeen ajatus seksistä alkaa jopa inhottaa. Ei halua ketään niin lähelle, alkaa välttää kosketusta ja jopa tuntemista, muuttuu kylmäksi ja sisältä kuolleeksi. Ei halua ajatellakaan seksiä tai edes läheisyyttä, alkaa pukeutua mahdollisimman epäseksikkäästi, koska tuntee itsensä niin epäseksikkääksi ja jopa aseksuaaliseksi, tappaa sen osan itsestään täysin pois.

Seksuaalisuuden herättäminen on mahdollista, tiedän sen, mutta vaikeaa se on, niin paljon kun siinäkin on korvien välistä kiinni. Joskus vain tuntuu, että olisi helpompi vetää tuota aivokuollutta henkeä ylläpitävä töpseli seinästä ja antaa sen osan itsestään vain kuolla hiljaa pois.

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “aivokuollut seksuaalisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s