merkki jostakin?

Onkohan se merkki jostakin, kun olen oikeasti alkanut laskeskelemaan, riittäisivätkö rahat tässä yksin asumiseen? Tai no, lasten kanssa yksin.

Olen miettinyt sitäkin, luovutanko liian helpolla tai haluanko ylipäätään enää "taistella" (ihan kuin tässä olisi mitään taistelua edes olemassa), mikä minulle riittäisi. Pitäisikö ottaa järki käteen ja tarkastella parisuhdetta vain järjen kannalta ja jatkaa olemista yhdessä vain siksi, että se on järkevää. Vai pitäisikö yrittää kaivella siihen myös tunnetta mukaan. Entäs jos ei tiedä enää tuntuuko, onko sitä tunnetta enää missään, mistä sen tietää hukanneensa lopullisesti? Tai mistä sen tietää vielä löytävänsä, ylipäätään.

Aina sanotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Minä en tiedä, olenko minä edes yrittänyt vai maannut vain laakereillani. Vai johtuuko kaikki siitä, että vaadin liikoja? Mikä on liikaa, paljonko edes toiselta voi vaatia, odottaa, olettaa, toivoa, haluta? Miten sitä vertaa siihen, mitä itse on valmis antamaan, mistä on valmis luopumaan, miten on valmis joustamaan? Vai saako sitä huomata, että itse ei olekaan valmis joustamaan mistään?

Anyone? 

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “merkki jostakin?

  1. tää on jumaliste ihan kuin omasta päästä tämä pohdinta. Taidat todella olla mun kaksoissielu :). Ilmankos tullaan hyvin toimeen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s