entäs jos ei vain jaksa?

Olen viime aikoina miettinyt tykönäni, että mitä järkeä tässä on. Tai mieltä. Tai haluanko mä ylipäätään olla tässä, PKn kanssa, vai enkö halua. Tällä hetkellä olen kyllä niin väsynyt, että mitään Päätöksiä en aio tehdä suuntaan enkä toiseen, ei vain aivot riitä sellaisiin juuri nyt ja voihan se elo parantuakin, kun on vähemmän väsynyt. Tuntuu vain niin muoviselle tämä elämä jotenkin, leikitään kotia ja että kaikki on hyvin, mutta toinen on pihalla kuin lumiukko siitä, miltä toisesta tuntuu tai mitä se ajattelee. Mä en vaan voi puhua siitä, mitä mielessä on, koska sitten saan kantaakseni PKn ahdistuksenkin. Se kun ei osaa käsitellä näitä asioita kovinkaan hyvin, sen maailma on niin mustavalkoinen, että kun sille puhuu, niin se on joko-tai, ei mitään siltä väliltä. Ja juuri nyt tämä oma väsymyksen ja epämukavuuden määrä on sellainen, etten jaksa siihen sälyttää enää yhtään enempää – kun ei se pointti mene perille kuitenkaan. Niinpä sitten vain olen hiljaa, vaikka tiedän, ettei se asioita paranna. En vain jaksa alkaa setvimään, vaikka joskus tämä olo saa ihan fyysiset oireet aikaan. *huoH*

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s