pakko on kumman tehokas kannustin

PK kuorsaa. Minä en ole nukkunut nyt reiluun vuoteen kovinkaan montaa yötä niin, etten olisi joko herännyt monesti yössä tai että olisin saanut nukahdettua saman tien. Toissapäivänä tuli mitta täyteen, kun taas jälleen kerran olin puolentoista tunnin valvomisen jälkeen siirtynyt sohvalle palelemaan viltin alle ja olin aamulla väsyneempi kuin nukkuneen rukous. Sanoin, että tästä valvomisesta ei vain enää tule mitään, mulla alkaa oikeasti työmuisti pätkimään ja olen kuin perseeseen ammuttu karhu jatkuvasti. PK siirtyi siis toiseen huoneeseen nukkumaan. Itki, mutta siirtyi (ja siis konkreettisesti itki, drama queen). Yli vuoden olen siis puhunut, että kuorsaaminen häiritsee ja ehdottanut lääkäriin menoa. Mitään ei ole tapahtunut ja on ollut fiilis, että eipä PKta paljon kiinnosta, itsehän se nukkuu hyvin. Nyt kun sitten joutui kovan eteen, niin jopa alkoi lääkäriaikaa löytymään.

Entä minä? Vieläkään en osaa nukahtaa, olen niin ehdollistunut siihen, etten kuitenkaan saa nukahtaa ilman häiriöitä, mutta sitten joskus kun uni voittaa, niin nukun hyvin. Ja kuinka ihanalta tuntuukaan olla sängyssä yksin! Osa tuosta nukahtamattomuudesta on kyllä ihan osa sitä, että nautin hiljaisuudesta, nautin siitä, että saan rauhassa ajatella omia asioitani ilman että ärtymys toisen korinoista nostaa päätänsä. En olisi laisinkaan pahoillani, vaikka tämä yksinnukkuminen jatkuisi…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s