edes pienen hetken

Voisipa edes joskus olla juuri niin pieni ja voimaton kuin miltä sisällä tuntuu. Olisi joku, joka ottaisi lähelle, pitäisi huolta, silittäisi, siirtäisi itsensä syrjään ja olisi vain varten. Saisi olla vain, ei tarvitsisi ajatella, ei huolehtia, ei mitään, voisi luottaa siihen, että ei tarvitse. Saisi hengähtää hetken, kerätä voimia, vailla huonoa omaatuntoa, vailla tunnetta että pitää ja on pakko.

Mutta ei, minä olen se joka jaksaa, minä olen se jolle kannetaan huolet, minä olen se joka vaikenee, kuuntelee, ottaa vastaan ja ymmärtää. Kai se on mun osani, hetken lepotaukoa vain toivoisin. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s