ei tässä maailmassa

Toisinaan sitä on sellainen outo horteinen olo, ihan kuin olisi itse paikallaan ja maailma menisi ohi – vähän niinkuin leffoissa kuvataan henkilön epätodellista oloa sillä, että pysäytetään se henkilö kirkkaaksi siihen etualalle, vaimennetaan äänet ja sumennetaan viivoiksi ja liikkeeksi tausta ja kaikki muu. Ja ihan yhtäkkiä tuo päänsisäinen olotila vaihtuu, äänet kuuluu kamalan kovina ja selkeinä, askeleet, kolahdukset, puhe. Maailma kulkee ja minä en kuulu siihen, ihan kuin olisin leikattu jostain aikakauslehdestä ja liimattu maailman päälle.

Siinä fiiliksessä on jotain samankaltaista kuin melko syvässä humalassa, sellaisessa jossa istuu baarin veskinpöntöllä ja nojaa päätään oveen ja miettii että voisiko tähän nukahtaa edes hetkeksi tai edes silmiä lepuuttaa – silloin kuuluu äänet samalla tavalla ja ajantaju jotenkin katoaa, ja kun siitä repäisee itsensä ylös, ei ole mitään käsitystä onko ollut siellä kopissa viisi minuuttia vai puoli tuntia. Hyvin usein tällaisessa olotilassa katoaa itseensä, katsoo asioita mutta näkee vain yksityiskohtia. Isot asiat häviävät näkökentästä ja äänet ovat irrallaan. Tänne olisi toisaalta niin hyvä jäädä, omaan itseensä, mutta sieltä on vain riuhtaistava itsensä pois, koska vanhasta tottumuksesta tiedän, että todellisuudessa se ei ole niin hyvä juttu. Pimeällä puolella tulee ennenpitkää kylmä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s