yystä ärräksi ja ajatuslankaa

Ystä on tullut R jo kauan aikaa sitten. Haluaisin vain itse kyetä enempään, mutta paradoksaalisesti en voi. Paradoksaalisesti siksi, että vaikka haluaa, niin ei halua tappaa sitä mitä on, koska siinä mitä on, ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Haluaisin syödä kakun ja säästää sen – tai oikeastaan haluaisin syödä yhden kakun ja säästää toisen. Miksi maailma on niin vaikeasti rakennettu, että ihminen ei siinä pärjää? Toisinaan vain ahistaa niin kovasti se, ettei saa kaikkea mitä haluaisi – tai ei välttämättä edes välillä tiedä, mitä haluaisi eniten. No, niin kauan kuin Y on R, mulla on hyvä olla.

Päässä olisi tuhannesti tauhkaa, irrallisia ajatuksenpätkiä, joista saa toisinaan kiinni, mutta vain niin hentoisesti, että ne pääsevät karkuun ennen kuin niistä saa tolkkua. Jossain on häälynyt ajatus siitä, onko esim. jonkin yhteisöpalvelun profiilissa vanhan kuvan käyttäminen tai oman kuvansa photoshoppaaminen näyttämään jotenkin erilaiselta kuin todellisuus, itsepetosta tai muiden hyväuskoisina pitämistä vai onko se vain yritys vakuuttaa itselleen jotain. Tai miksi on niin helppo saada teoillaan toinen tuntemaan itsensä lähes yhdentekeväksi, mutta kuitenkin kirkkain silmin väittää jotain aivan muuta. Tai miksei ihmistä osata arvostaa sellaisena kuin se on, omana itsenään, omine vikoineen, puutteineen, vahvuuksineen ja lahjoineen, koska juuri ne kaikki tekevät ihmisestä täydellisen. Tai miksi juuri pähkinät alkavat yskittämään helposti vielä hetki niiden syömisen jälkeenkin. Tai miksi toisinaan on tuskaisempaa kuin toisinaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s