juustokupu

Olo on kuin olisi suljettuna lasiseen kupuun. Meillä oli sellainen lasinen juustokupu, kun olin pieni. Lasilautanen, jonka päällä oli nypyläkahvalla varustettu lasinen puolipallo. Siellä minä nyt olen. Näen kaiken kaarevan lasin kevyesti vääristämänä, minut nähdään mutta ei kuulla. Kuvussa on hiljaista, kaikki muu on ulkopuolella, kukaan ei nosta kupua, päästä pois. Saan viestejä ulkoa, ne painetaan lasiin, luen ne siitä, itse viestin samalla tavalla. Pienen hetken uskallan olla toiveikas, kurkottaa kättä lasiseinää kohden, painaa käden kylmään lasiin toivoen, että joku siellä ulkopuolella tulisi ja painaisi oman kätensä lasia vasten ja olisi läsnä, edes ihan pienen hetken. Kukaan ei kuitenkaan tule.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s