and then there were none

Väsyttää, voi kuinka mua taas väsyttääkään. Ja toisaalta on täysin erillinen, ulkopuolinen olo. Ihan kuin asiat, jotka mua koskettavat, eivät koskettaisikaan lainkaan, eivät tunnu millekään vaikka ehkä niiden pitäisi tuntua. Leijailen jossain itseni ulkopuolella tietämättä mitä tehdä, mitä ajatella, mitä tuntea. Eikä mun oikeastaan kuulukaan ajatella tai tuntea. Tai tehdä. Ei ole mitään sellaista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s