aika velikultia

Ihan oikeasti en tiennyt, että musta tykätään niin paljon. Kyllähän siinä itku pääsi, kun se selväksi tehtiin.

Tapasin eilen Jn, Vn ja Yn baarissa, jonne ko. porukka oli jo aiemmin lähtenyt. Ne on kyllä ihania, kun ne jaksaa, viitsii ja uskaltaa heittää ronskiakin huumoria: ensimmäisenä sain eteeni ”Saat pillua” -kupongin. 😀 Koko ilta siitä sanamudosta kyllä sitten kiisteltiin, kun mun mielestä se oli väärä… Vaan sai ne kertaalleen mut hiljaiseksi, jäin vaan suu auki, kun juttu lensi niin reippaasti. Siitä revittiin sitten riemua puolen iltaa, kuulemma kolme vuotta on kestänyt ennen kuin saivat mut sanattomaksi. 😉

Illan draama tuli siitä, kun J & V olivat suunnitelleet näkevänsä toisen porukan sitten jatkojen merkeissä. Minä ja tämä toinen porukka ei vaan olla mitään ylimpiä ystävyksiä ja sanoin, että minäpä sitten lähden kotiin päin ja toivottelin hyvää illanjatkoa. Siis ihan ilman niskojen nakkelua tämä ja muut kyllä tietää, etten tule tämän porukan kanssa toimeen (eikä ne mun kanssa), mutta siitä huolimatta J varsinkin otti sen aika vahvasti. Melkein jo heitti hanskat tiskiin, että hän lähtee kotiin sitten, jos ei voida porukalla lähteä siihen toiseen porukkaan, edes tapaamaan. Itkuhan multa siinä pääsi, tilanne oli juuri sellainen lose-lose mitä mä inhoan yli kaiken. En halunnut olla sakinpetturi, mutta en myöskään halunnut lähteä siihen toiseen porukkaan tuijottelemaan seiniä. Y oli aivan ihana, tuki mua, otti kädestä kiinni ja silitti, sanoi muille, että mun ei ole pakko lähteä, jos mä en halua ja että hän jää mun kanssa sitten myöskin. Illan hellyttävin hetki tuli siitä, kun sekä J että V vakuutteli mulle kilpaa, kuinka paljon ne musta tykkää ja kuinka tärkeä mä olen heille. Jäyhät äijät halaamassa ja melkein tippa linssissä sanomassa, että me tykätään susta ihan kamalasti.

En sitten kuitenkaan lähtenyt muualle kuin vessaan naamaani pesemään ja sillä aikaa J ja V sitten olivat lähteneet. Jättäneet Ylle terveiset, että halusivat lähteä näin, mutta toivoivat etten ajattele heistä pahaa. Enhän tokikaan! Se sakki on mulle ensimmäinen ja ainoa, johon tunnen kuuluvani, joka on hyväksynyt mut sellaisena kuin mä olen ja musta tuntuu, että nuo pöhköt viihtyvät mun seurassani ainakin lähes yhtä hyvin kuin minä niiden. Heittivät herjaa alkuillasta, että ihmettevät, kuinka mä kestän niiden juttuja, mutta ei niissä minusta ole mitään kestämistä, ne lähinnä huvittavat mua suuresti. Kun se on koko ajan niin hyväntahtoista ja vaikka toisinaan aika ronskia, niin se ei missään nimessä ole ilkeää tai loukkaavaa. Ja niille voi antaa samalla mitalla takaisin… 😛

Aika velikultia. ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s