lääkitys kohdilleen?

Tapeltiin sitten PKn kanssa ihan käsittämättömän pienestä asiasta (hänelle), joka on toisaalta niin kovin iso (minulle). On jotenkin hyvin yksinäinen olo, kun ei saa laisinkaan tukea siltä ihmiseltä, jolta sitä odottaisi ja toivoisi. Pikemminkin vain saa haukut niskaansa ja toinen lähtee pois sekä henkisesti että fyysisesti. Sitä jää silloin niin kovin yksin. Ei ole oikeastaan ketään, joka olisi vain mua varten. Yykin sai rakkaansa kotiin taas pitkän tauon jälkeen, ei sitä kehtaa moisilla pikkuasioilla häiritä. Enkä mä oikein osaakaan, ei ole mitään sanottavaa, kun on niin tyhjä ja kokoonpuristunut olo. Turhaa olisi moinen.

Hetkittäin on tullut mieleen, pitäisikö taas aloittaa lääkitys, kun nämä mielenliikkeet on niin laajoja. Välillä oli ihan hyväkin olo, iloinen ja riehakas jopa, mutta toisaalta aika (näennäisesti) pienistä asioista tulee ihan saatanallisen paha olla ja ne vanhat tutut ajatukset vuosien takaa alkaa pulpahdella pintaan. Viimeksi tänään mietin bussipysäkiltä kävellessäni, että jos jäisikin tuohon hankeen, tekisi pesän ja nukkuisi. Mutta eipä siinä ole järkeä, kun ei tuolla ole nyt tarpeeksi kylmä, paradoksaalisesti ehtisi tulla kylmä ennen kuin tulisi se ikuinen uni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s