johan sitä

No, johan sitä parempaa fiilistä kestikin ihan puoli päivää. Ei kai siinä sit mitään. Se tuttu karvasmantelin maku palasi kurkkuun ja kivi mahaan, väsyttää niin saatanasti ja henki on ihan rikki. Ei se syy ollut niinkään suuri, mutta ajoitus sukkasi ihan loisteliaasti. Ja kun ei tiedä miksi, niin se on vaikeinta. Kyllä mä sopeudun ihan mihin vaan, kunhan mä tiedän miksi.

Olinhan mä toki itse varustautunut jo kyseisen jutun perumaan, kun olosuhteiden muutoksesta kuulin, mutta silloin sitä niin vakuuteltiin, että ei tarvitse muuttaa, kun se on vain tunti töiden jälkeen ja olisi niin kiva nähdä ja kaikkea. Ja sitten se otettiinkin pois, vähän niinkuin sivulauseessa. Sanomatta edes syytä, kerrottiin vain, että ei onnistukaan. Kai sitten vain tuli jotain suurempaa ja tärkeämpää, ei tuo suunniteltu juttu nyt mikään once in a lifetime ollut, ei sillä, mutta kyllä sen perumisen ilmoitusluontoisuus silti kirpaisi. Tuli aika mitätön olo.

Ja sitten mä huudan mukuloille. Eihän tää niiden syy ole. Voi helvetti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s