to be continued…

Matalapaine jatkuu, tai oikeastaan se ei edes jatku vaan madaltuu vaan. Aamu oli ihan jees, päivällä oli tekemistä, silti olen ollut tosi kireänä ja tikkuisena koko iltapäivän.

Ahistaa niin maan perkeleellisesti, tekisi mieli itkeä, mutta en perkele anna periksi. Puren vain hammasta ja pusken eteenpäin. Mä olen vahva, mä jaksan, mun on pakko. Vaikka itsellä onkin toisinaan niin pieni, surkea ja arvoton olo. Mutta ei, tuleen ei jäädä makaamaan, pakko jatkaa eteenpäin. Pakko. Koska muuta ei ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s