pettynyt

Olen. Vaikka kyllähän mä arvasin eli tiesin, että kosahtaahan se. Koskaan ei saisi odottaa eikä toivoa, siitä ei ole mitään hyötyä eikä siitä saa kuin pahan mielen itselleen. Kai sitä pitäisi taas ajatella, että ”toisaalta sitäjatätä”, mutta kun ei sitäkään aina jaksaisi tehdä.

Ehkä mä vaan olen jo ”tarpeeksi” vieroittunut. Ehkä mä en halua enää niin lähelle kuin olin. Siinä vaan satuttaa itsensä, kuten tässä nyt on viime aikoina monasti jo todettu. Ehkä se sit on vaan hyvä, että asiat meni niinkuin ne meni. Että onnea ja menestystä vaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s