sokean kanan jyvä

Oletus: kaikki toimivat kuten minä. *mnääg* Vää-rin!

Tajusin juuri yhteyden tuon olettaman ja viime aikoina vallinneen oloni välillä. Mä itse kun toimin niin, että mitä isompi ikävä, sen enemmän kirjoitan ja tarkistan spostia. Kaivelen mahdollisuudet siihen yhteydenpitoon vaikka kiven alta, koska minusta se yhteydenpito lähentää välimatkasta huolimatta, pitää yllä tietynlaista "sidettä" ja lievittää ikävää. Jos taas ei ole ikävä, niin ei tule kirjoitettua eikä spostiakaan juuri katseltua. Eli tämän perusteella olen päätellyt, ettei toisella ole ikävä, jos se ei kirjoita mulle useasti tai väitä tarkistavansa usein, olenko mä mahdollisesti ehkä jotain laittanut. Mutta tuon ahaa-elämyksen perusteellahan asia ei välttämättä ole niin. Voihan sillä toisella olla ikävä, se ei vaan ilmaise sitä samalla tavalla kuin mä. Tai sitten sillä ei ole vain samanlaista yhteydenpidon tarvetta. Tai se ei koe yhteydenpidon lievittävän ikävää. Tai kokee viestimisen hankaluudet suuremmaksi kuin sen hyödyt. Tai ei vaan viitti. Tai mitä vaan.

Tosin se, miten mä itse ikävääni ilmaisen tai olen ilmaisematta, pätee kyllä edelleen. Sekä se, että mä tarvisin (tai olisin tarvinnut) sitä yhteydenpitoa, jotta en lipsahtaisi liian kauas. Ne ei ole muuttuneet tässä ahaa-elämyksessä mihinkään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s