why even bother?

Mä en voi käsittää, miksi yleensä vaivaudun? Odottamaan spostia siis – tai ylipäätään vastaamaan sellaisen saatuani. Siitä tulee vain ärsyyntynyt ja suorastaan hyvin tikkuinen olo, kun jo kirjoittaessaan tietää, että omaan postiin on turha odottaa vastausta ennen seuraavaa päivää – ja voi hyvin olla, ettei silloinkaan. Alkaa ärsyttää jo se, että ärsyttää. Varsinkin kun tietää hyvin faktat – ja ehkä nekin sitten ärsyttää, kun kerran kaikki ärsyttää.

Ja tälleen tikkuisena nyrsii sekin, että ensin Y ipittää, ettei tahtoisi matkustaa yhtään minnekään eikä ainakaan yhtään ylimääräistä ja että haluaisi lomallaan itselleen ihan omaa aikaa. Ja sitten kun sitä omaa aikaa olisi viikonlopullinen tiedossa, niin sitten Y onkin taas matkustamassa, nyt jonnekin kavereidensa luo. No, eihän se tokikaan mulle kuulu, miten ihmiset aikaansa viettää, mutta olis sitten valittamatta, kuinka matkustaminen on rasittavaa eikä sitä oo yhtään kiva tehdä. No, osaärsytys tuossa varmasti mulla on se, että tuo viikonloppu olisi ainoa pitkiin aikoihin (menneessä ja tulevassa), jolloin voisi oikeasti spostailla tai ehkä jopa chattailla Yn kanssa, mutta jos se lähtee jonnekin jumalanseläntaakse, niin silloin menee moiset mahikset. Ja varsinkin kun se menee kavereidensa luo pitämään kivaa, niin eipä siinä juuri kännykkäpostaillakaan, vielä vähemmän kuin nyt on ollut mahdollisuuksia. 

Jotenkin sitä olisi vain halunnut verestää vanhoja keskustelutaitoja, kun tuo kanssakäyminen on varmasti melko tönkköistä pitkän näkemättömyyden jälkeen, siis sitten kun joskus taas nähdään aikain päästä. Eikä sitä toisaalta oikein "kesken lomien" haluaisi edes nähdäkään. Se kun vaan tuo sen eroamisen tuskan taas uudelleen kirjaimellisesti käsille, jos näkee pikaisesti eikä sitten taas pitkään aikaan voi edes kunnollista spostikirjeenvaihtoa käydä. Mutta enhän mä tietenkään voi ehdottaa, että jääpä tänä viikonloppuna kotiin, jos vaikka ehdittäisiin chattailla joskus, kun en tiedä omista menoistanikaan vielä. Eikä moisen ehdotteluissa olisi muutenkaan mitään järkeä, Yn loma on sen oma (vois ainakin näin kuvitella) eikä sen menot muutenkaan mulle kuulu. 

Myönnettävähän se on, että osa musta, se pirullisen ilkeä ja sikamainen sivupersoonani, toivoo että mulla olisi lomalla niin paljon kivaa tekemistä, ettei yhtään ehtisi (eikä tulisi edes puolen mielen viereen) kirjoitella mitään. Heittäisi vaan kännykällä pikaterveiset aina silloin tällöin ja vastaisi saamiinsa sposteihin, jos sattuisi jaksamaan, eikä olisi aina se, joka ooooooottaaaaa (vaikken kyllä usko Yn oottavan mun postejani samalla tavalla kuin mä sen, sillä on kuitenkin ihan erilainen zen tämän asian suhteen). Mutta se on se ilkeä minä ja – jos yhtään itseäni tunnen – se ei kuitenkaan voita. Eli lomallanikin päivystän maanisesti kännykkää, josko ehkä vaikka mahdollisesti Yltä sattuisi tipahtamaan yksikin sposti. Ja jos tällainen ihme tapahtuu, kiidän vastaamaan siihen saman tien – ja sitten taas odotanodotanodotan… *huoh*

Ja paskat, ehkä mun vaan pitäis lakata odottamasta. Mitään. Jälleen kerran.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s