luonnollinen poistuma

Sivuilta poistui aamukahvilaskuri, koska odottamisen tuskakin poistui. Eilen illalla tajusin, että en Odota enää, en samalla innolla, tuskalla, tunteella. En jaksa, koska alkoi tuntumaan yksipuoliselta vaivannäöltä löytää hetkiä, jolloin voi kertoa "minulla on ikävä sinua". Ikävä ei ole enää ikävää ja nyt vain odotan, niinkuin mitä tahansa muutakin odotetaan. Ei ole oikeastaan mitään asiaa, ei mitään Oikeaa Sanottavaa. Mitkään sanat eivät juuri nyt tunnu miltään, ne ovat vain sanoja muiden joukossa. 

Se palava, polttava tunne, joka on sisuksiani ihanasti korventanut, on hiipunut ystävälliseksi lämmöksi. Toivottavasti tuo lämpö ei kuitenkaan ajan saatossa muutu reissumiehen hiillokseksi, josta maestro Rautavaara aikoinaan lauloi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s