käärinväsityksiä

En tiedä, pitäisikö hävettää, kun ylireagoin. Ei kuitenkaan hävetä, kumma kyllä. Sillä hetkellä kumminkin tuntui sille, hyvin vahvasti ja se tunne oli ihan tosi. Kun mun elämäni on aina kulkenut näissä asioissa tiettyä rataa, niin sivuraiteita ei osaa edes etsiä. Tai niihin ei usko. Tai edes uskalla uskoa.

Näen edelleen, että mun ajatukseni asioiden kulusta on hyvinkin mahdollinen (known to happen), mulle nämä eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä. Vaikka jolleen toiselle ne ehkä olisikin, niin mä tarvitsen sitä rautalankaa. Kieppitolkulla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s