tulihan se takaisin, saatana

Meiltä jo hetkeksi muuttanut riemuidiootti on palannut. *huoh* Tulen harrasteista niska kipeänä, kun venäytin sen jotenkin ja leikin taas Quasimodon kaveria. PK makaa sohvalla ah niin väsyneenä. Kysyn, missä kuopus (esikoisen jo näin), tämä nousee istumaan pöllämystyneenä: "En mä vaan tiedä…" Jep juu. No, kuopus oli takapihan metsikössä ihan tallessa, mutta ihan märissä vaatteissa, kun olivat esikoisen kanssa leikkineet pihalla vesisotaa. Ei ollut tullut PKlle mieleenkään vaihdatuttaa vaatteita, ei tietenkään.

No, minä passitin pennut vaatteiden vaihtoon ja alan valmistella ruokaa, puhe oli grillata kun tulen harrasteista (mitäänhän ei ole pilkottu tms. valmiiksi tai tehty muitakaan valmisteluja). Alan pilkkoa kasviksia, samalla ohjeistan esikoista muurikan pesussa. PK tulee auttamaan hetkeksi, mutta kun pitäisi mennä ulos grilliä vahtimaan, hän katoaa. Minä sitten seison siellä kylmässä tuulessa niskani kanssa grillaamassa kanaa ja kasviksia. Tämän ajan PK istuu alakerrassa koneella tekemässä tärkeitä töitä: järjestelemässä koneella olevia musiikkeja eri kansioihin. Kyllä.

Vien osan grillauksista sisään ja huudan PKlle, että kohta on valmista. Menen jatkamaan grillaamista ja saan loputkin valmiiksi, komennan pennut sisään syömään. Pöytää ei ole katettu, entiset astiat on leväällään, PK istuu koneella. Alan kattamaan pöytää ja huutelen alakertaan jo aika kärkkääseen sävyyn, että tuletko syömään, ruoka olisi valmista ja lapsetkin jo pöydässä. Narttumaiseen tapaan en voi olla lisäämättä: "Kiitos, kun katoit pöydän." Otti pattiin niiiiin suunnattomasti, että vaikka toinen näkee ja tietää, että mua sattuu niskaan, tekee flunssaa jne. niin ei voi edes pöytään lautasia nostaa tältä musiikinjärjestämiseltään.

Syödään sitten siinä ja PK hieroo silmiään, että kylläpä väsyttää. Ehdotan, että menisi nukkumaan heti lasten jälkeen, niin saisi hyvät pitkät unet. Ei, sehän ei tietenkään käy. Valittaa kuitenkin pitää. *huoh* Saadaan syötyä, alan korjata astioita pöydästä ja hätistämään lapsia iltapuuhiin, PK katoaa järjestämään musiikkiaan. Mikä vittu siinä musiikissa saatana on?!? Nimittäin ihan kohtuullisesti alkoi mennä hermo tämän niskan kanssa (en saa päätä ylös vaan olen kuin korppikotka konsanaan – alkaa tuntua aika raadonsyöjältä muukin olo), kun koitan nostella astioita tiskiin, tuupata ruuanjämiä rasioihin ja jääkaappiin, pesettää penskojen hampaita, lukea, laulaa, peitellä, paijailla – ja tämä yksi perkele järjestää musiikkia! Onhan se tärkeää toki joo varmasti (juu juu), mutta ihan tosi, ajoitus sukkaa aika lahjakkaasti imo.

Nyt se sitten nostelee pyykkiä ja murjottaa mulle, kun sanoin, että se kyllä voisi mennä nukkumaan, jos noin kovasti kerran väsyttää. Tokko menee kuitenkaan, iltaahan pitää istua telkkaria tuijottaen, vaikkei näkemästään mitään enää ymmärräkään… Vittu, että ärsyttää! Ja tuota pitää sitten, saatana, vielä katsella ja kuunnellakin. Perkele!

 

Edit: Juu, hän kuulemma piristyi ja haluaa jatkaa musiikin järjestämistä. Unohti täysin jo tässä parissa tunnissa, että lupasi hieroa mun niskaan linimenttiä, jotta tämä ei tästä enää pahene. Ja tuo "voisin jatkaa tuota" tuli vähän sillä äänensävyllä, että voisitko nyt siirtyä siitä koneelta jo pois. *huoh* Melkein tuli korppikotkille nokittavaa…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s