jatkokertomuksen loppu

Monokertomus jatkuu… Mukaan laittamani monot olivat kuin olivatkin olleet ihan oikeat, ne olivat esikoiselle vain liian pienet jo ihan alunperinkin. Kävimme siis tänään rinteessä ja kyllä siellä tuli kirottua LI juttuinensa useampaan kertaan alimpaan helvettiin. Oli mennyt ääneen toitottamaan kakaroille, että parin tunnin rinnekeikka on yli satasen, että ihan liian kallista, ei voida mennä. Mukulat oli sitten koko alkureissun puolihysteerisiä, että kuinka kallista tämä nyt on ja meneekö, äiti, kaikki sun rahat nyt tähän. Perkele, eikö se, aikuinen ihminen, ajattele yhtään mitään, vaan päästelee suustansa täysiä tolkuttomuuksia?!? Mitä siitä, jos on sen mielestä kallista, sit vaan sanois, että nyt ei voida mennä, mutta pitääkö sitä, saatana soikoon, päivitellä lapsille ääneen?!? Ja kun totuus oli se, että kakaroiden välinevuokrat oli puolelta päivältä yhteensä kolmekymppiä. Juu, satasella pari tuntia. Ihan tosi, aivan aivan. Vitun riemuidiootti!

Päivä oli loppujen lopuksi ihan leppoisa ja kun muksut (varsinkin esikoinen, reppana, joka katsoo isäänsä vielä ylöspäin) pääsi siitä hysteriastaan eroon, niin päästiin kunnolla nauttimaan aurinkoisesta pikkupakkasesta. PK ja esikoinen harjoittelivat lautailua ja minä kiikutin kuopusta suksilla. Kotiin ajellessa esikoinen meinasi nukahtaa autoon, mitä ei ole vuosikausiin enää tehnyt ja kuopus olisi varmasti sammahtanut, jos ei olisi laulanut koko aikaa… Kotiintultua mukulat oli ihan valmiita lähtemään vaikka heti huomenna uudestaan, että vissiin oli ihan hyvä reissu. 😛

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s